What equals what?

In meta level you can think that there are or may be following equalities. This is now a name, equality for some relation and in some logic named equivalence or isomorphic.

Here are some strong statements - Information equals reality - Algorithm equals Information - Observation equals information - Consciousness equals information - Consciousness equals reality - Algorithm equals number - Imagination equals potentiality.

How real is a real for somebody. Is it real for anybody, anywhere and whenever. What is real to me today is not that tomorrow in all aspects, be course i do not remember all happened today. We have personal view for reality. I cal this posterior reality, be course there is something observed and measured in my view to reality.

I tell difference in reality that is not in my knowledge and may be new unknown for anybody and exist in some unobserved region of reality. I make now a speculation, It is my a priory reality that I can integrate over the likelihood of observable I can find. This is a Bayesian method.

Observable are like arguments. Posterior opinions are B-statements and a priory statements are A-statements. There may be B = Rel(A). My B is related to A. This sound possible. But what is the relation like.

B is sometime in my mind and concluded some way from A in some context, for instance in my mind. Your opinion is different although you B and my B may be the same. The conclusion is different and done in different branes,

In mathematics A information is non-contradictory and common to all. The path B=P|A is not unique. The path is network a network of all equivalent proves. The truth will not change.

Now Information equals reality is A statement and B statement. Formally

B|Information equals reality is B = Rel(A|Information equals reality is A). Where the relation integrate over all free conclusions leading to the related conclusion.

Now in meta level wee can forget the morfisms from A-statements to B statements and speak about reality with two flowers posterior-reality and a priory reality.

My interest is to ask how simple is A-statement. What we know about it by inverse relation from B-statements to A-statements and what we need in between. My conclusion is Bayesian like. We need likelihood and a measure that is convertible.

If this inversion is possible, then we can conclude that the reality has a priory model. This statement is the same as our observation proof that there is a priority model for reality.

What is the model? It must be Independent of you and me. I have good candidates for Haar measure. My favorite measure is in integers, be course they do not depend our opinions or observations. The second favorite to me is number PI in digital form.

Every stories of the universe is coded in it. Believe or not. It is the truth. PI is a priory to Universe.


Addendum 25.11.2014

In my blog https://everythingintheory.wordpress.com/author/zuristo/ I have described some general operational eqvivalensies in context of Points, Paths and Connectomes. In this modelling frame there are structures and there states with sespec to operations.

In this context I mension two imporatant eqvivalensies that ara very basic one

• Hamiltonian equals energy, H|S> = E|S>
• History equals information, H|S> = I|S>
• Hypernetworks are Path Structures H=P+P|P+P|P|P+.....

The State |S> is the context where the proportition is true. H is proposition (Hamiltonian, History, ...), E is ebergy, I is information, P is a point and P|P is adjacency of points. Paths are in category P=PQP, where Q is connectome that contains all adjacensies.

This can be sayed that Paths define history, energy and information. This way Paths define everything. This means Paths Equals reality iff everything equals hypernetworks.

Muisti ja todellisuus

Millainen todellisuus meitä odottaa?

Maailmamme muuttuu ja osalla meistä se rapautuu sisältä. Muisti heikkenee, tarkkaavaisuus herpaantuu, havaintokyky heikkenee, aistit tylsistyvät, kuulo, näkö, maku, haju, tunto vääristyy ja voi kadota. Monta asiaa voi tapahtua. Heinäsirkat katoavat kuulomaisemasta. Mikään ei maistu samalta kuin ennen. Aistimisen herkkyys muuttuu ja resoluutio heikkenee.

Monesti näin voi käydä sairauksien vuoksi, ikääntyessä, tapaturmissa, lääkkeiden takia. Moni on nähnyt läheltä miten ihmiseltä muisti katoaa pikkuhiljaa, pala palalta. Koetan samaistua sellaisen ihmisen maailmankuvaan.

Miltä maailma näyttää, jos ei muista. Ihminen unohtaa, että yleensä esineillä on paikkansa. Nyt kun ei muista minkään esineen paikkaa, niin ei hahmota enää järjestystä. Hän ottaa esineen käteensä, laskee sen johonkin ja esine katoaa mystisesti. Avain, lompakko, pankkikortti, puhelin. Parillisia sukkia ei enää ole. Ei löydy hanskoille paria, eikä kengille. Miten kengätkin voi kadottaa? Kaapeissa vallitsee kaaos. Talvivaatteet ja kesävaatteet ovat sekaisin. Tavarat on pantava näkyville, jotta ne löytyisivät. Pöydän päälle. Ovien päälle. Kaikki pursuaa. Mitään ei löydy. Mikä tahansa voi kadota ja löytyä uudelleen mistä tahansa.

Muistin kadottaminen vahvistaa entrooppista käyttäytymistä. Järjestys ei säily itsestään. Maailman kuvassa on tapahtunut muutos, koska maailman malli on muuttunut, kun maailman havaitseminen vaikeutuu ja maailmaa tulkitseva "algoritmi" käyttäytyy toisin kuin, ennen. Havainto ei jää muistiin, ei esineet eivätkä episodit. Ihminen vaikutta terveenä ympäristöön toisin, kuin sairastuttuaan muistisairauksiin. Aika kuluu etsimiseen. Se on raskasta. Tarvitaan monta ylimääräistä askelta, kuluu enemmän energiaa liikkumiseen kuin muistamiseen kuluisi. Muistaminen säästää energiaa. Onko tässä pohjimmaisin syy miksi muistamme. Muistamalla minimoimme energian kulutusta. Tästä näkökulmasta muistisairaus on myös energia aineenvaihdunnan häiriö. Energiaa kuluu hukkaan, kun ei muista. On etsittävä, sillä tarve löytää on yhä muistissa, vaikka esineet ovat hetki sitten hävinneet jonnekin.

Ajatellaan rappeutumiselle vastakkaista prosessia, aistien ja havaintokyvyn kehittymistä. Se on luonnollisella tavalla mukana kasvussa ja oppimisessa. Kehittyvä havainnoitsija pyrkii minimoimaan energian kulutusta oppimalla käsiteitä, toimintoja, liikesarjoja ja tapoja. se on tehokasta. Ei tarvitse aina avata koko käsitettä tai palauttaa harjoitteen yksityiskohtaisia vaiheita mieleen, kun asia on opittu ja muistetaan. Juri niin, muistissa on malleja siitä miten asiat ovat, mitä ne ovat ja miten ne toimivat. Tämän ymmärtää helposti, kun havaitsee muistin rappeutumisen vaikutuksia. Muistaminen on energiankäytön optimointia.

Ajatellaan tilanne vielä kerran, miten käy kun hermoverkon plastisuutta ja oppimiskykyä lähdetään laajentamaan UBI-tietoisuuden suuntaan. Otetaan käyttöön kehosta riippumattomia sensoreita, rikastetaan aisteihin tulevaa informaatiota. Puetaan päälle uutta havaintoteknologiaa. Lisätään tietoisuutta tavallisesta läsnäolosta verkkoläsnäoloon, kokemusten jakamiseen kaukaa, monen kanssa tai virtuaalisissa malleissa.

Miten käy maailmankuvamme? Jostain syystä pidämme hyvänä aistien ja kokemusten rikastamista ja kokemuksen yksinkertaistaminen ei ole kiinnostavaa. Tahdomme tietää ja osata, koska olemme uteliaita ja saamme siitä palkkion mielihyvän muodossa. Tuntuu mahdottomalta ylittää aivojemme kapasiteetti ja voiko sitä kapasiteettiä lisätä ulkoisilla muistimilla ja tehostetuilla aisteilla. Voimmeko joskus siirtää oikeasti muistikuvamme pilveen ja ottaa siitä varmuuskopion, jotta emme unohda. On ihan loogista, että tämä on mahdollista. Aivot muistavat, miksi eivät muistaisi aivoja simuloivat mallit.

Voiko siten olla niin, että muistisairauden uhatessa voimme ostaa muistimme palveluna? Uskon, että voimme. Tämä ei ole edes kaukana. jokainen alussa kertomani esimerkki voidaan ratkaista ja paaluttaa kykymme muistaa tai ainakin muistaa avusteisesti. Mahdollisuuksia voi olla. Läsnätietoisuus voidaan lisätä esineisiin ja se toimii jo nyt (rfid yms.),Toimintamme voidaan tallentaa halutulla tarkkuudella. Meillä voi olla apumuisti, kamera, sensoriverkko tai vastaava, joka tunnistaa jokaisen esineemme, jota tarvitsemme. Oli se sitten hyvin järjestetysti kaapin hyllyllä tai hujan hajan jossakin.

Voimme järjestää kaaoksen, vaikka emme muistaisi minne olemme minkäkin esineen panneet. Teknisesti ei olisi välttämätöntä, että olisi olemassa hyvin järjestystä. Riittää tietää sijainti anturiverkkoon nähden. Saisimme tästä uuden aistin. Voisimme varmaan opetella seuraan mitä tahansa esinettä etäläsnäolokokemuksen kautta missä tahansa. Meille on kehittymässä yhteinen kuudes aisti, jonka voimme jakaa kaikkien kanssa.

Ei huolta siisteys ei katoa, jos niin tahdomme. Voisimme aina palauttaa ulkoisesta muistista mielen, mikä olisi tavoiteltu järjestys ja saada siihen ohjeen tai delegoida tehtävän kodinhoitoautomaatille. Sisustaminen muuttuu varmaan taiteeksi ja voimme käyttää suosikkisuunnittelijoiden malleja kodeissamme. Virtuaalimaailman yhdistäminen reaalimaailmaan olisi hyvin käytännöllistä ja toivottavaa, varsinkin heidän osaltaan, jota ovat omia kykyjään menettäneet.

Tulevaisuus lupaa paljon hyvää. Maailmakuvamme ja kokemuksemme maailmasta muuttuvat paremmaksi ja täydellisemmäksi ja voimme säilyttää siihen otteemme pidempään.